Hobohemer-dokumentti nyt 68 sivua. On syytä aloittaa puristusvaihe, tavoite olkoon 125 sivua. Voi olla, että se on vain välitavoite. Otsikoita on 15. Niitä osia ei oikein voi kutsua luvuiksi eikä novelleiksi mielestäni. Tämä on yhtä aikaa romaani ja novellikokoelma kuten Bradburyn Voikukkaviiniä. Ja varmaan jotain muutakin. Vai onko tämä kuin Joycen Dubliners? Ei se ole niinkään klassillinen kuin nuo, tässä on lapsellista hulluutta ja anarkismia - toivottavasti. Kyllä tässä jonkinlainen jatkumo on alusta loppuun, mutta se rikkoutuu monasti matkan varrella, kun tuleekin sen sijaan jotain selittävää tai syventävää tai muuten vain välinäytöksiä, jotka kuitenkin ovat välttämättömiä. Päivittäinen puristus, niin ei siinä nyt niin kauan tule menemään. 

Katsoin muuten eilen Subilta sen elokuvan The Revenant(2015). Viihdyin, tykkäsin.