Avaamme viikon Topeliuksen kirjan vanhasta suomennoksesta löytämälläni tietyn melko kuuluisan henkilön luonnehtimalla kuvauksella eräästä naikkosesta:

"Lyhyestä ja kevyestä hameestaan; liivimiehustastaan ja kauluksestaan; sulin koristetusta hatustaan; punaisista nauhoista, jotka riippuivat eteen ja taakse; miellyttävästä, ylhäisestä, puolittain amatsoonia, puolittain seikkailijatarta muistuttavasta ulkonäöstään; roomalaisen konsulin nenästään; puolijumalan ylpeydestään; tunteellisesta ja ylväästä katseestaan tunsin heti Kristiinan, vapaiden taiteiden tuen, Kristiinan, joka luopui valtakunnastaan ja uskostaan; hänet, joka tiesi kaiken eikä uskonut mihinkään; hänet, jonka pyhä isä julistaa pyhimykseksi, jonka luterilainen tuomitsee, mutta maine tekee kuolemattomaksi."

-Voltaire *

Käväisenpä vihdoin katsomassa sen Turun Linnan näyttelyn tyttökuninkaasta kunhan tästä niille main taas joudan ja kehtaan.

(Kristiina on haudattu Vatikaaniin Pietarinkirkon kryptaan. Viereiseen hautaan on myöhemmin haudattu paavi Johannes Paavali II. 1654 Kristiina luopui kruunusta ja jouluaattona 1655 kääntyi katolilaisuuteen Pietarinkirkossa. Seuraajansa Kaarle X Kustaan menehdyttyä 1660 ihroihinsa ja urheaan panssariläskiyteensä sodassa Kristiina pyrki vielä takaisin Ruotsin valtaistuimelle!)

* Huom. Voltaire 1694-1778 Kristiina 1626-1689.