Asun huoneessa, jonka pinta-alasta puolet on multalattiaa. Minulla kasvaa vapaata, rehevää puutarhaa. Lähellä asuinpaikkaani on Inka- ja Maya-kulttuurien rauniot Macchu Picchu-tyyliin. Sinne menen tutkimusmatkoille kurvikkaiden blondien kanssa. Siinä on alkukodin tuntoa. Kiipeily nostaa adrenaliinia, kiviä ja muurinpalasia tippuu. Pakenemme demonien hyökkäystä vesiputouksen ja kumijollan avulla. Pureksimme valkosipulisia maustekurkkuja ja puhkeamme hurjaan lauluun, elämän lauluun.

Taivas on utuista purppuraa ja saastesumua, sillä maailma on myrkytetty. Mistä löydämme seuraavan keitaan ja turvapaikan? Mielemme syvyyksistä.