Hiljaista. Hyvä. Varjoissa vaanin, lymyilen, valmiina ja valppaana. Olen lukenut kirjailijoista jotka jo tunnen. Mikäpä siinä, rakentaa tietoisuuttaan yhä ylemmäs.

Pari sanaa kirjailijoiden kirjoista jotka kertovat kirjailijoista ja kirjoittamisesta ja muusta näennäisen ei-fiktiivisestä.
<------------- Tuolla
Tuo Henry Miller on jotenkin... hienosteleva. Hintiltä haiskahtaapi, vaikka toisaalta antaa myös palaa eikä suinkaan pelkää. Ehkä ei sitten pelkää ilmaista mitään. Rimbaudia fanittaa niin maan helevetisti. Miller ja Bukowski alkoivat aika vanhoina kirjoittaa ja tehdä ja kommentoida. Toisaalta kesti kauan ennen kuin kukaan kuunteli, toisaalta pari vuosikymmentä hommailtiin ensin muuta.
Miller kommentoi lähinnä Rimbaudia, Bukowski lähinnä itseään ja vaiheitaan.
Vonnegut osaa riemastuttavasti kertoa miten romaanin draaman kaari yleensä aina menee. On tuhkimotarina, sitten on mies kuopassa ja pari muutakin kaavaa eli käyrää. 12-vuotiaana aloitti ketjutupakoimisen mutta 82-vuotiaana jaksaa vielä olla aika freesi. Ja sekös ukkoa vituttaa, aikoo haastaa tupakkayhtiön miljardin vahingonkorvauksiin kun ei ole vieläkään saanut itseään hengiltä. Puhuu itsestään, parilla sanalla muista kirjailijoista, ja sitten laajemmin maailmasta ja yhteiskunnasta ja maapallosta ja ihmiskunnasta.
Kaipa se on mukavaa käydä läpi tämmöisten tekijöiden ajatusmaailmaa. Kaipa se hyvinnii.