Nyt se on iskenyt! Kevään houruisin huru.

Pihalla on myllätty ja vanhan ulkorakennuksen rauniot vihdoin purettu. Uutta kokonaisuutta tehdään todeksi. Mutta ei siinä vielä mitään.

Tänne leppoisaan loukkooni ollaan tuotu rottinkisia pyykkikoreja, pyyhkeitä, lakanoita, huopia, kukkia, voisarvia. Kohta tänne kuljetetaan pramea vitriinikaappi, nurkkakaappi, mäntypöytä, penkki, tuoleja, pesukone, yöpöytä, ylellinen futoni ja kaiken huippuna kukkaissohva! Mitä sukua minä nykyään olen.  Kun koeistuimme sitä kukkaissohvaa, niin henkilökunta vihjaili jotain, että väliin mahtuisi pienokainen...

Mitä pahuksen halvattua! Kunka minä tällaiseen tilanteeseen päädyin? Viekää minut baariin, veljet! Lennättäkää minut Kalaharin liejukietaaseen. Kiääh!