Kun ihminen saavuttaa vapauden, se ei tarkoita etteikö hänelle enää olisi sääntöjä, vaan että hän laatii itse omat sääntönsä. Päässään hän muodostaa lakijärjestelmän, joka tosin tuskin muodostuu kovin ehdottomaksi tai jäykäksi. Hän rakentaa käsityksiinsä sopivan moraalikoodiston, joka on todennäköisesti niin ikään taipuisa varsinkin aluksi. Tämä hiljattainen uudelleenrakentaminen nimittäin alkaakin vasta lyhyen kaoottisen vaiheen tai anarkian ajan jälkeen. Näin kuitenkin syntyy itsenäisesti ajatteleva ihminen.

Itselleen voi sallia tietyn määrän virheitä ja hyväksyä vajavaisuuksiaan niin ettei joudu niistä rankaistavaksi. Omia vahvuuksiaan voi suosia, ja tämän mukaan vaatia itseltään sopivan verran. Velvollisuuksia ja tehtäviä voi itselleen asettaa siten kuten tuntee oikeaksi. Vapaus tuo vastuuta, ja se vaatii selkärankaa ja sydäntä. Yksilön olisi siis syytä olla jo kasvattanut molemmat. Järkikään ei koskaan ole pahitteeksi.


Toisinaan vapaus ja itsenäisyys ovat yksinäisenä seisomista. Vapauden palatsin muurien on tällöin korkealla linnavuorellaan rapistumatta kestettävä.




Kuvapiriste: Eivør Pálsdóttir musisoi rantakalliolla esiäitinsä kuunnellessa taustalla.


hullueivor-normal.jpg