Kahvia, leipää ja paistetun munan nautittuani riensin keskustaan hoitamaan asioitani. Puolimatkassa poliisilaitokselle poikkesin kirjastoon aloittamaan huomisen artikkelin, joka julkaistuu huomenna klo 17 ja jonka jokaisen sietää lukea. Siistiydyin myös vessassa ennen kuin palasin pakkaseen. Urheasti marssin ja kiersin takakujia pitkin poliisiasemalle, jossa tyrmistyksekseni ei ollut edes vuoronumeroita, miten Suomessa osataan jonottaa ilman vuoronumeroita. Lisäksi huomasin etten ollut varannut käteistä mukaan, jolla lahjoa poliisit, vaikka tiesin kyllä sen tarpeellisuuden. Sisuuntuneena palasin jonkun matkaa katua takaisin kunnes löysin nostomaatin. Epämääräisestä hankaluudesta suivaantuneena taisin luoda kinskimäisiä mulkaisuja ympäristööni ja käyttää aggressiivista kehonkieltä. Takaisin poliisin ovella olin rynnätä ukkelia päin, sitten peräännyin, sitten hän piti kohteliaasti ovea auki, tiuskaisin kiitokset ja toisen oven taas paiskasin auki niin että luulivat varmaan että nyt tänne hyökätään! Neuvonta kertoi että nykyään on käytössä ajanvaraus. Sain ajan helmikuulle hoitaakseni henkilökorttiasiani. Ei jumalauta, tällaiseksi se on mennyt sielläkin. Virkailija oli kuitenkin kiva ja kohtelias.

Onneksi lähistöllä oli mieltä kohentava siirtolaisinstituutti, jonne menin ilmaisen seinäkalenterin houkuttelemana mutta jossa oli myös kiintoisa näyttely amerikansuomalaisista ja muista emigranteista. Jossain päin Amerikkaa asuu nainen nimeltä Anneli Charging Hawk joka näyttää squawlta. Myös oli joku punaniskablondi joka piteli kivääriä ja kahta reukkua ylpeänä. Kaiken kukkuraksi James Cookin matkassa meni aikoinaan eräs turkulainen piirtäjä ja tieteilijä. Ja sain sen hienohkon seinäkalenterin, jonka tarpeessa olin kipeästi. Seuraavaksi kävin kellosepällä ja vaihdatin rannekellooni uuden nahkaremmin, se kävi ketterästi. Ostin viisi pulloa viiniä ja kävin Hesburgerissa syömässä. Sitten ostin kauppahallista neljänneskilon perattuja silakoita - ensi kerralla ostan puoli kiloa. Minua herroiteltiin silakkaostoksilla! Pullo piri-piri-kastiketta sieltä hallista myös löytyi oikein pesunkestävältä neekeriltä. Torilta taas löytyi salaattia, kurkkua ja paprikaa, Puhakasta yhtä sun toista muttei neitoani. Nyt huilaan hetken.

Muistoksi Uncharted Watersin pelaajille, ajoilta jolloin lähdimme Amsterdamin satamista yhä uudestaan teille tietymättömille. Bonuspisteitä ropisee kosolti jos kuuntelette Brelin alkuperäisen.

http://www.youtube.com/watch?v=4uPZIG5BHD4