Tarmo Mulkvist: Hyvää päivää! Istukaa alas!

Sivullinen: Päivääpä, päivää. Istunpa alas. Välissämme on pöytä.

Mulkvist: Vain pöytä on välissämme!

Sivullinen: Se, ja maailmoja eristävä kuilu.

Mulkvist: Ha ha haa! Tehän olette myöhässä!

Sivullinen: En oikeastaan. Haa.

Mulkvist: Ja nyt se kysymys jota kaikki rakastavat ja viihavat: missä näette itsenne 5 vuoden päästä!

Sivullinen: Nykyään ei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, joten suunnittelu on turhaa. Kaikki muuttuu koko ajan. On vain aina toimittava tilanteen mukaan. Muututtava ympäristön mukaan. Muokattava toimintaansa. Mikään ei säily. 

Mulkvist: Vai niin...?

Sivullinen: Niin. Viisivuotissuunnitelmat ovat vain haitaksi. Vai oletteko joku Stalinisti? Viiden vuoden päästä saatan olla teidän esimiehenne ja laittaa teidät nuolemaan kielellänne kenkieni pohjat puhtaiksi.

Mulkvist: Hah-hah-hah-haa!! Hah-hah-hah!! Juuri näin, juuri näin, mutta entä urakehitys - voisitteko harkita lisäkoulutusta? 

Sivullinen: Jos on paketti, että koulutus liittyy työhön, siinä olisi kai järkeä. Muuten yksi palanen jotain koulutusta on aika yhdentekevää. Mieluiten koulutan itse itseäni. Opettajista taitaa olla pulaa, ei niinkään oppilaista. Motivaatio on kyseenalainen. Ei minulla oikeasti ole motivaatiota tehdä teistä kenkieni nuolijaa. Noin muuten olen täynnä ideoita, aloitekykyä ja toteuttamishalua, ja positiivista energiaa. Haha. Ha.

Mulkvist: Onko teillä eri toimintamalleja ja vaihtoehtoskenaarioita?

Sivullinen: Jos en saa hommia niin aina voin myydä ruumistani tai vetää itseni hirteen.

Mulkvist: Hyvä! Hyvä! Toden sanoekseni minä tuossa jo alussa vähän huolestuin, mutta onhan teillä sentään ajatuksia ja suunnitelmia!

Sivullinen: Suunnitelmani on muuttaa suunnitelmaani koko ajan.

Mulkvist: Haha! Hyvä! Se on nykyaikaa!

Sivullinen: Nykyaikaa se on. Minulle on myös tärkeää juoda paljon viinaa.

Mulkvist: Sellaisesta minä en kysynyt! Tarkoitatteko sitoutua päihdehoitoon?

Sivullinen: Missä vessa on?

Mulkvist: Tuolla käytävän päässä!

Sivullinen: En minä viitsi kävellä sinne. Taidanpa ottaa ja kusta tähän pöydälle.

Mulkvist: Sepä innovatiivista! Se on nykyaikaa! Haastetaan vanhat toimintamallit!

Sivullinen: Nykyään täytyy kyetä mukautumaan ja improvisoimaan.

Mulkvist: Uusi kysymys! Mitä te teette vapaa-ajallanne?

Sivullinen: Kuseskelen rekrytointikonsulttien paskantärkeille paperipinkoille.

Mulkvist: Siltäpä näyttää - minusta on muuten mukavaa, että miellätte tämän vapaa-ajaksi!

Sivullinen: Palkatonta tämä ainakin on. Vähän kuin ensimmäinen päivä sairauslomaa. Nykyaikaa on se. Haha,

Mulkvist: Kuinka? Miellättekö itsenne sairaaksi? Tarkoitatteko sitoutua sairashoitoon? Teidän on käytävä työterveyslääkärillä, mutta teillä ei ole oikeutta siihen! Teidän on käytävä terveyskeskuksessa!

Sivullinen: En minä viitsi kävellä sinne. Taidan vaan istuutua takaisin alas jotta voimme jatkaa. Miten nykyaikana muuten edes on enää mitään paperipinkkoja?

Mulkvist: Hyvä on! Hah hah haa! Minä esitän kysymykset! Minulla onkin tässä vielä viimeinen kysymys: oletteko onnellinen?

Sivullinen: Kyllä, mutten koskaan tyytyväinen. Sieluni on levoton ja surkastunut.

Mulkvist: Loistavaa! Juuri haluamamme vastaus! Voitte aloittaa meillä jo huomisaamuna kello kymmenen!

Sivullinen: Hyvä, eiköhän tästä sitten kulmakapakkaan lounaalle.

Mulkvist: Urheilullisuus - aina parempi! Bon appetit! Bienvenue!

Sivullinen: Au revoir. Ha,