Mutta mitä hittoa. Olenko sanonut todella noin? Samalla synkeä epäilys: tulikohan raapustettua totaalista roskaa? Ja sehän on aina elämän merkki. Ahdistettu taide on monesti antanut parastaan. Ja lopulta: olkoon ihan sellaisenaan, en muuta enää mitään! Silti tavat ovat siistiytyneet. Tuskin tulee enää niin yllättäviä vyörytyksiä. Kuka enää uskaltaa revitellä sydämensä kyllyydestä? Sittenpä nähdään! Työmaata tulee riittämään. Alkaa jo haukotuttaa. Pikkupakkaset jatkuvat, aurinko paistaa. Talsin kotiin selvästi virkistyneenä. Mitä kaikkea on jäänyt pois? Onko siellä sitäkään tai sitä? Varmasti herjauksia entisaikojen roduille, muukalaisille ja sukupuolille riittää.