Minulla on valokuva, joka sopii aihioksi etevälle taidemaalarille. Siinä kuvastuu nimittäin yksilön eksistanteelinen tuska. Henkilö on alistettu kapitalismin rautasaappaan ja hierarkian musertavan voiman alle. Hän ei ole enää mitään, ja sen näkee hänen tyhjästä katseestaan ja ilmeestään, joka on silkkaa tukahdutettua ahdinkoa. Maailma on tälle ihmiselle - jos häntä sellaiseksi enää voi kutsua - harmaa, eloton ja kammottava. Päivä päivältä hän turtuu enemmän. Hänellä ei ole ulospääsyä, silä hänen on päivästä toiseen seistävä tyhjänä ihmisen kuorena, unelmat murskattuina. Toisinaan kuitenkin vielä jokin puhdas lapsuuden muisto hänen tietoisuuden hämäräänsä pulpahtaa, kuin ilkkuen. Hyvä herrasväki, hän on - LE CONCIERGE.    Kuva