Heräsinpä varhain. Referoidaanpa eilinen Wesnoth-peli näyttönäppäimistöllä ja Paintilla. Meidän koalitio: Experimental AI, Merskari, numero ja allekirjoittanut. Vastustaja: Joku jorkki joka halusi kokeilla pyörittää neljää joukkuetta itte.

W1.jpg

Olin lojalisti elikkäs ihminen, ammatiltani Keihäänheittäjä. Himmailin alussa neljällä ja välillä kolmellakin kylällä, keskittyen toimimaan puskurina asemastani katsoen luoteesta vyöryvää uhkaa vastaan siinä myös onnistuen.  Lounaassa peikkoörkki-numero, haltiatonttu-Mersk ja psyko-lojalisti-AI  iskivät yhteen vimmatusti sen puolen pahalaisten kanssa. numero ja varsinkin Merskari tukivat koillisrintamaani yhä voimakkaammin, ja  kohta olikin aika rynnistää! Ja se sujui hienosti, koska se lounaisrintama vei mehuja vihulaiselta.W2.jpg

Tapahtumat tulevat varsinkin fläppitauluillani nyt osittain väärässä järjestyksessä mutta ehkä saamme kuitenkin kupletin juonesta kiinni. Joka tapauksessa olin pian Talvivaaran eli pohjoislinnan herra. Luutnantti kuoli. Draakkien kuningas oli aikaisemmin ahdistettu joksikin aikaa briljantisti tuonne keskustan vesitunneliin jumiin, mikä tehokkaasti esti rekrytoinnin ja näin edesauttoi sitä pohjoisen menestystä. Presidentti Draakkituomari kuoli. 4v2, helppo voitto? Kaikkea muuta.

W3.jpg

Etelässä oli suuria ongelmia. Ehkä huikaiseva karismaattisuuteni sai Merskarin tukemaan minua vähän liikaakin ja ennen kaikkea AI tapatti joukkojaan. Kun koillisessa painettiin niin vastaavasti vainolainen painosti lujaa lounaasta itään AI:ta, numeroa ja Merskaria.. Aivan, tapahtui KLASSINEN ärsyttävä rotaatioliike, jota on vaikea hillitä.

W4.jpg

Vielä silloin kun lisko raa'asti raiskasi Merskarin valkean velhotarjohtajan joka muistutti erehdyttävästi Katri Kulmunia, aattelin että ollaan niskan päällä tukevasti yhä. Tilastoni olivat erittäin hyvät kun pohjoisen sota oli onnistunut niin hyvin. Sain paljon rahaa kaikista kylistä, oli joukkoja ja hallitsin laajaa territoriota. Pakkohan tää voittaa on? Harhaluulo. Ratsuväkeä tein ylimielisyydessäni, olisi pitänyt edelleen malttaa vain kärsivällisesti pumpata pääasiassa jousmiestä, keihäsmiestä, miekkailijaa. Toisaalta oli kyllä jo helkkarinmoinen kiire tukemaan kaakkoisrintamaa, etenemään kohti lounasta ja lisäksi vielä kyliä napsimaan. En ollut tajunnut miten paskasti siellä olikaan lopulta mennyt, kun keskityin toki omaani. Liikaa oli joukkoja jäljellä kääpiövihulaisella ja toisella draakilla joka vielä eli, paljon oli heillä kokemuspisteitä ja leveloituneitakin. Oli mullakin jo muutamat lvl2 ukot... muttei tarpeeksi. En ollutkaan ihan niin voimakas kuin luulin.

Sitten vaan alkoi hidas taantuma. Mahtui siihen vielä urotekojakin, mutta käyrä oli laskeva. Ei päästy etenemään idässä eikä lännessä ja vihollisen koalitiolla oli sittenkin enemmän kyliä, kun se oli sitten rohmunnut koko etelän. Paljon tehtiin hyvin mutta paljon olisi voitu tehdä toisin, muutamalla pienehköllä justeerauksella se oisi saattanut kääntyä eduksemme. Suurin ongelmakohtamme oli kuitenkin kiistatta experimental AI:n joukkojensatapattaminen jonka avulla vastustajan möllit myös leveloivat. Lopulta kuolin tonne hitusen päiväntasaajasta ylös, numero vähän aikaisemmin enempi idässä. Paljon oli verta vuotanut puolin ja toisin... Äiti Maa itki lapsiaan ja Crom jyrisi.

Siitä vaan korjaamaan, täydentämään ja kommentoimaan ylimalkaista esitystäni! Lihasoppa porisee...