Olipa kerran kissa, joka mutusteli paskaa. Tämä kissa oli muuten kelpo kissa, niin kauan kuin kissojen hienous menee: silitteli omaa turkkiaan, oli kerrassaan hieno kissa isäntäväelleen. Ja oli se sitä kaikille, jotka kohtasi, mitäpä siinä, kissa vailla vertaa. Mtutta kerran sattui niin, että tämä kelpo kissa haukkasi ihmisen paskaa, joka makasi kadulla. Voi sentään! Katin rakki haukkasi paskaa ja kuoli.