Suoraan kansallisbiografiasta

Torsten Stålhandske oli hurjista väkirynnäköistä tunnetun suomalaisen ratsuväen päällikkö 30-vuotisessa sodassa. Aikaisemman Puolan sodan aikana Stålhandske sai hyvän tilaisuuden tutustua puolalaiseen ratsuväkeen, jota syystä pidettiin aikakauden parhaana. Länsimaissa käyttöön otettujen ratsuväen tuliaseiden sijasta se luotti yhä teräaseisiin ja hyvin ajoitetun rynnäkön aiheuttamaan paniikkiin. Ruotsin ratsuväki, ja myös Stålhandske, ottivat tästä vaikutteita, jotka pian tulivat hyvään käyttöön suuremmassa eurooppalaisessa sodassa.

Rohkeasta ja luodinkestävänä pidetystä Stålhandskesta tehtiin ratsuväenkenraali. Hänen ratsumiehensä seurasivat Kustaa II Adolfin mukana kaikissa tämän Saksassa käymissä taisteluissa. Sodankäyntityyliin kuului, että päälliköt aivan korkeimpia myöten olivat eturivissä mukana taistelussa. Stålhandske solmi Tanskan sotaretken alla 1643 edullisen avioliiton entisen päällikkönsä Arvid Hornin tyttären Kristinan kanssa, mutta liitto jäi lyhyeksi ja lapsettomaksi. Stålhandsken ruumis tuotiin takaisin kotimaahan, ja hänet haudattiin 1645 Turun tuomiokirkkoon.

Merkittävin sotasaalis, jonka Stålhandsken tiedetään hankkineen ja toimittaneen kotimaahansa, lienee Århusin piispan kirjasto, 890 nidettä, jonka hän ryösti Tanskasta. Hänen leskensä lahjoitti miesvainajansa toivomuksen mukaisesti kokoelman vastaperustetun Turun akatemian kirjastolle. Toisaalta Stålhandskea on moitittu liiallisesta mieltymyksestä viiniin, mutta moite lienee yhtä hyvin perustein kohdistettavissa lähes jokaiseen tuon ajan päällikköön ja sotilaaseen. Ja pappiin, talonpoikaan, lukkariin, rusthollariin, ruotiukkoon, emäntään, lapseen, hevoseen, koiraan ja kissaan.

Trots att han var liten till växten, skall Stålhandske ha haft en utomordentlig kroppsstyrka. Då någon fången officer,  i synnerhet någon polack eller österrikare, vilka han inte kunde tala med, fördes till svenska lägret, hälsades han av Stålhandske med ett handslag, som kom blodet att spricka ut under naglarna. Vid utväxlingen plägade han bedja dessa offer för sina smekningar hälsa herrarna av befälet, att han önskade träffa dem för att ge dem ett ärligt svenskt handslag.