Autioitunut kauppakeskus, ravintoloiden pöydät tyhjillään, ruokakaupassa tulee vastaan ihmisiä kasvosuojissa. Ilman ylimääräisiä mutkia ulos suoriuduttua ja polkupyörälle noustessa soivat lähistöllä kirkonmaan ruttokellot hiljaa, kolkosti, kärsivällisesti.

Olenko elokuvassa?