En ole noin 14 vuoteen käynyt Hämeenlinnassa. Silloin join alaikäisenä viskiä ja kuuntelin Hassisen Konetta jonkun kokeneemman vosun luona. Sen lisäksi että join jotain viskiä, söin myös viskipossua seuraavana päivänä, mutta mikäköhän ravintola se oli? Etten vaan olisi nyt menossa samaan paikkaan lounasbuffetille? Vähään aikaan ei Leffe-olut sen reissun jälkeen maistunut, koska... you know. Nyt on aika tehdä toisen asteen kosketus huomenna lokakuun ensimmäisenä. Siitä tulee eräänlainen päiväristeily sisämaakaupunkiin. Matkalukemistona on sopivan letkeä Vallaton Waltari. Lähden aamuysiltä ja palaan iltaysiltä. Minulla on muutama rasti merkittynä kaupunkikarttaan. Tärkeintä on kuitenkin sisäinen tunnelma, ja sisäinen villapaita. Saa nähdä, onko hämäläisillä pakolaiskriisi valloillansa. Ainoa tehtävä oikeastaan että palatessani on Hämeenlinnan kirjastokortti plakkarissa.

Ja tästä lähtee theme song joka kertoo Hämiksestä: