Viikonlopun koittavuuden kunniaksi

MIEKKONEN!

Miekkonen liipotti menemään... vaaleat lahkeet lepattivat ja hulmuilivat, kunnes hän katsoikin parhaaksi riisua housunsa. Kahden öljysoratien välisellä polkukaistaleella hän vaihtoi viiden senttimetrin farkkushortseihin, varsinaisiin hipster-hotpantseihin. Sitten hän pakkasi vaaleat housunsa koululaisen selkäreppuun, palautti neonsinisen lierihatun päähänsä ja koikkelehti kohti Töhkäpuistoa. Voi pojat, tästä tulisi mahtava viikonloppu!

Miekkonen oli pitkäaikaistyötön mutta eli perintörahoilla ja suunnattomalla sisulla. Sisunsa voimin hän joi Sisu-viinaa ja ahmi kahmalokaupalla Sisu-pastilleja ja sisuuntui herkästi yleisestä kritiikistä elämänmenoaan kohtaan. Mutta pian hän myös aina leppyi, tuo miellyttävä miekkonen, ja usein tulistumistaan häveten hän paikkaili lähimmäisenrakkauden laiminlyöntiään alkamalla intiimiksi kritisoijaa kohtaan, oli tämä sitten nainen, mies, lapsi tai sammakko. Tästähän kriitikot säikähtivät pahemmin kuin jos hän olisi nyrkkiä heiluttanut, mitä miekkonen ei koskaan osannut etukäteen ennakoida, mutta joka sopi hänelle mainiosti, eihän tämä miehenkutaleemme moisista louskuttajista perustanut. Hän nauroi paskaista nauruaan ja otti moukkupullostaan pitkän huikan spesiaalierikoisuuttaan, Sisu-pastilleilla maustettua Sisu-viinaa joka mustana ja tulisena oli kuin palsamia hänen raateloidulle sydämelleen ja kaikkea sellaista vitun paskaa, jou.

Tämä lähentelyasia oli hyvä selvittää lukijalle jo nyt, ja hyvä sitä on vielä sen verran lisäksi selvittää ettei hän mitenkään erityisen törkeä ollut lähestymisissään, vähän höpisi lipevimmällä makuukammariäänellään ja laittoi kättä kohteensa reidelle. Tämä yleensä riittikin tulokseen – jonkinlaiseen reaktioon. Yleensä minkälaiseen, sitä en tiedä, sen saa jokainen itse päätellä millainen se yleensä lie mahtanut olla tälle mahtavalle päähenkilöllemme.

Töhkäpuistossa oli ilmaiskonsertti. Tuomari Miljardi nahkahousuissaan siellä toimi sähköisenä shamaanina ja mylvi iskulauseita unohdetulle kansanosalle. Miekkonen osti jätesäkillisen rasvaista paahtomaissia ja oli taikaiskusta Maissias, kituliaiden sankari. Säkin möi hänelle paikalle pölähtänyt kanttiinivankkuri. Miekkosmiehellä oli tupperware-astioita jotka hän täytti popcornilla, päälle sirotteli vielä Sisu-pulveria. Noin kaksikymmentä joutoikäistä nulkkia sai häneltä annoksen. Mutta joltain unohtunut potkulauta kiinnitti huomion ja sillä miekkonen huristi kohti järvenrantaa. Siellä pelattiin rantapalloa.

Miekkosen selkään kasvoivat propellit. Roottorin lavat moikuivat kuin kalju filantrooppi ja moottori säksätti aavasaksaa.... kunnes miekkonen heitti ne järveen, jossa joku sai oivalliset vesisukset käyttöönsä. Enää ei oikein tapahtunut mitään vaan kaikki suli yhteen.

Illan päätteeksi Miekkonen kuoli ja haudattiin samantien paskakaivoon.