Tässä sitä vasta kaksi turhaa Iivanaa! Kirjoittavat turhista miehen rutjakkeista, ovat siis itsekin aivan turhia. Goncharov on vieläpä niin vähäpätöinen, että hänen tuotoksiensa usein luullaan olevan Turgenevin käsialaa. Tästä samovaaria rakastava Turge pöyristyisi, ja mahorkankatkuinen Goncha samaten. Mitä heidänkään kirjoissa muuta tapahtuu, kuin että ihmiset pettyvät elämässään ja huomaavat, että ei tämä meno kovin ideaalia ole. Romantiikkakin on siitä loppujen lopuksi sangen kaukana, yleensä perin harvinaista. Mutta luonto on kaunis! Ihminen taas paska. Vai onko? Vaikea sanoa. Se on toisaalta, ja toisaalta. Joten antaa mennä vaan, tai ainahan voi kuolla. Kaiken maailman ylhäisiä pitäen osaansa luonnollisena ja maaorjia pitäen osaansa luonnollisena ja ylioppilaita kapinoimassa etuoikeutetun asemansa turvin kunnes alistuvat. Ja kaiken yllä ja mistään välittämättä röhönauravat tsaari, kasakka ja pajari. Hulluja ovat kaikki tyynni, ainakin tavallaan sekä joskus. Naisten maailma on naisten maailma, puppiduu. Jylhää on ulostaa pökäle kuusen alle ja pyyhkiä takapuolensa kinokseen! Mademuhennosta kaikille. Kalossit ja vankkurit. Eipä sitä ihminen aina oikein tiedä mitä tehdä elämän näyttämöllä, eipä tiedä. Heiluako hurjana vai katsoako ovelasti sivusta...  aina sieltä luostarista pääsee poiskin. Vodka ei saa loppua!