Eilen löysin muutamasta paikasta harvakseltaan keltavahveroita. Metsästyksen ja samoilun aikana söin toki rautaisannoksen mustikkaa. Illalla paistoin sienet sipulin kanssa, laitoin kermaa ja söin perunan ja makkaran kanssa. Joku sanoi taannoin, että jos ei tiedä paikkoja etukäteen, ei myöskään löydä kantttarelleja. Kyllä minä löydän. Kotiin löytäminen oli vaikeampaa kun jostain ihmeen syystä samaa tietä palaamisen sijasta kiertelin ravihebosien harjoitusratoja pitkin aina Metsämäen hippodromille asti... näin matkalla heboisen joka piehtaroi liejussa kuin sika! Toinen heboinen katseli sitä halveksivasti. Helmisimpukan tyttö teki myös pitkän patikan virkistykseksi kivan hot dogin ja juotti limpparia kuin Lawrence pienelle arabikumppanilleen todeten kuivasti "He likes your lemonade". Olisi kyllä pitänyt ottaa mieluummin linja-auto Metsämäen kohdilta vaikkei linjakartta olekaan tuttu niiltä main mutta luonto ei antanut periksi, en kehdannut. Olisin varmaan mennyt väärään suuntaan ja päätynyt satamaan!

PS. Milloinkohan voimme alkaa kirjoittamaan(!) kanttarelleista kantarellien sijasta?

PPS. Menin sittenkin ja ostin poimurin. Sanko täyteen jonakin näistä päivistä!