Entäs jos kertoisin teille jotakin kontrafaktuaalista, jotakin fabuloivaa renesanssia? Entäs jos antaisin päästellä vaan ihan miten sattuu, mitä sitten sattuukaan tulemaan ylös ja ulos. Jospa kertoisin teille tarinan, joka alkaa a:sta muttei päätykään o:hon? Onko moisessa kokeilussa mitään järkeä. Lopputulos on hullun sekoilua, mutta kaikkihan me tiedämme, että pyhä hulluus on olennainen osa luovaa ihmistä. Kysyttekö, mikä pointtini on? Ei ole mitään pointtia, on vain totuus. Mikä on totuus? Illuusioitahan nämä kaikki ovat, vain sellaista jonka uskottelemme itsellemme... kuinka monta munaa tarvitaan täyttämään Royal Albert Hall? Ei tästä nyt taida tulla mitään, vai tuleeko sittenkin. Hitto vieköön, en minä tämmöistä jaksa kovin kauaa. Tosin tässä on jotain sairasta mieltymystä mukana. Ovatko kaikki ns. luovat ihmiset jossain määrin hulluja? Oikeastaan kaikki ihmiset ovat hulluja, eihän siitä mihinkään pääse. Joten miksi yksi hullu on eriarvoinen kuin toinen? Miettikääpä sitä... tai älkää miettikö mitään, koittakaa vaan pärjäillä.