Sataa, sataa, ropisee ja kaipaan kalasoppaa. Pesen pyykkiä. Siivoan. Aina on siivottavaa, kun ompi sottapytty ja järjestyshäiriö. Illaksi kalasoppaa, tai kalaa ja riisiä. Myöhäiseksi illaksi. Ei tässä nyt hirveästi ylimääräisiä jaksa. Epäilyttävä numero soitellut viime päivinä. Fonecta ja kukasoitti sanovat, että puhelinmyyjä / hyypiö. Jos soittaa vielä kerran, niin mottaan nenään. Kyllä, pystyn nyrkittämään ja monottamaan ihmisiä puhelimen välityksellä. Novellikokoelma tai mikälie 63 sivua, liian ohut vihko vielä. Periaatteessa ikään kuin valmis, pitää vaan täydentää ja parannella ja lisätä asioita. Hahmoja syvennettävä, ainakin joitakin. Minä en tee mitään helvetin KÄSIKIRJOITUSTA. Minä en ole mikään helevetin kone. Minä en noudata mitään helvetin toimintamallia. Minä teen valmiin paskan ja sitten sen päälle saa paskoa. Mutta olenko sittenkään edes tarpeeksi kiinnostunut ihmisistä ja maailmasta kirjoittaakseni? Ihmiset tykkäävät lukea ihmisistä ja saada heistä mielikuvitusystäviä. Ehkä ongelma on, etteivät ihmiset osaa lukea...! Tai ajatella? Noh, ei pidä aliarvioida ihmiskuntaa. Eikä sen typeryyttä? Viihdettä he janoavat, noh, onneksi viljelen runsaasti huumoria. Paljon siitä on infantiilia tai mustaa. Onkohan se huonoa huumoria? Tomu tietää, aika näyttää. Eikä tämmöisiä pidä sinänsä miettiä, täytyy pitää se omana arviointinaan eikä muiden, itsearviointina, itsekritiikkinä.
keskiviikko, 1. heinäkuu 2020
Kommentit