Ah! Vietin viikonloppuni Torppalan kartanossa Kaarinassa huseeraten, seuranani ainoastaan laiska kissa ja ystävälliset kummitukset. Poimin puista luumuja ja omenoita, mittailin tiluksia. Tutkin vanhoja ompelukoneita, suksisauvoja sun muita rakkineita. Kartanossa on hyvä elää, on tilaa kääntyä vapaasti ja hajatella.

Välihuuto: Suomen suurin merimetsoyhteiskunta sijaitsee Uudenkaupungin ulkopuolella, siellä on 2380 pesää. Tänä vuonna tosin määrä väheni viidelläsadalla, lähinnä merikotkien sekaantumisen vuoksi. Enimillään 20 merikotkaa kerrallaan teki tuhojaan Urpoisten saarella! Kotkat tulevat hätiin!

Kotimatkalla kartanosta äsken tänään kesken kaiken Ukko Ylijumala päätti: -Perkele! Nyt loppuu kuivuus! ja pyöräilin kymmenen kilometriä vesiseinän läpi. Teille muodostui puroja. Jyrähteli, se teki hyvää se. Kuivatella kuitenkin kotona piti ja lämpimään pyjamaan vaihtaa. Kohta maistuu hyvältä siskonmakkarakeitto, jonka itse taidokkaasti juuri kyhäsin ja joka tuolla jo porisee.

Loppuhuuto: Kun entisen akan lehmä putosi suohon ja akka älysi sen, sanoi se: "Piruko se tuon lehmän suohon painoi?" Sillä aikaa kun akka kävi hakemassa apuväkeä, tuli piru ja nosti lehmän suosta. Kun akka näki sen, sanoi se: "Hyvä Jumala sen lehmän suosta nosti." Silloin piru suuttui ja sanoi: "Jumalaa kiitetään kun hyvää teen, mutta minua aina haukutaan, vaikken tekisi mitään." Ja silloin piru läksi pois koko maalimasta ja sen jälkeen ei pirua ole ollut olemassa.

Rautalampi 1937. Tästä syystä kaikki on maailmassa vinossa, pöhköt ihmiset ovat suututtaneet pirun.