Näköjään näen painajaisia ennen uuden viikon alkamista, vaikken olisi juonutkaan. Tosin mystinen yhteys löytyy ylituhdista iltapalasta ja siitä, että tekstiviesti katkaisi sitä ennen hetkeksi uneni. Talomme valtasi 20 miehen kopla, jolla oli siirrettävä linnake. Äiti selitti, mitä oli tulossa. Meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Pakenin etuovesta, mutta yksi rosvo tuli sieltä tähystämään ja antauduin hänelle. Minut vietiin rauhallisesti jutustellen sisään äidin ja isän luo. 3 rosvoa lisää, kaikilla yksi tai kaksi käsiasetta. Yhdellä ei ollut huppua, joten olin nähnyt hänet -> päiväni olivat luetut. Tunnelma oli pahaenteinen, mutta hyvin asiallinen ja rauhaisa. Tähystäjärosvo ampui ensin toisen ja sitten toisen käteni läpi(hei, STIGMATA! Olen jeesus! [jälkianalyysi]) Se ei sattunut. Rauhallinen jutustelu jatkui, tämä hoidettaisiin asiallisesti. Tiesin, ettei näiltä voisi paeta. Apu ei ehtisi paikalle eikä edes voittaisi näitä ammattilaisia. Hyväksyin kohtaloni ilman paniikkia: tähän se elämä sitten loppui. Haavoihin siveltiin TAPPAVAA BAKTEERIA. Heräsin.

Tulipahan kerrankin noustua ajoissa! Ei muuta kuin matejuomaa tulemaan ja Valamon munkerolle sivarineuvoja antamaan. Minähän olen niin esimerkillinen sivari.

Sähköpostissa ei näy olevan uutta. Kävelin suhteellisen varhain campukselle kuten niin monta kertaa ennenkin kuin mikäkin John Nash. Huomasin Husarista että kirjailija jolta pyysin taannoin signeerauksen on kirjoittanut pikku kolumnin pitkälti samasta asiasta kuin minä taannoin yritin Usariin: "kateudeksi" parjattu loukattu oikeudenmukaisuuden tunto on hyväksyttävä ja sen on saatava taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan... ehkä olisin voinut muotoilla sen selvemmin kuin että suomalaisten pitäisi olla kateellisempia... Suunnitelmissa opiskelijalounas ja vapaata hippeilyä. Vaalea tukka liehuu pitkänä ja vapaana takaraivolla rehottavan kesähatun alla. Harmaa liivi ja vihreät reisitaskuhousut ja valkoiset lenkkarit. Melkein tekisi mieli hymyillä vastaantulijoille jos kehtaisi. Unesta tuli kontrasti tosimaailmaan. Ulkoilmassa penkillä voisi lukea jotain epämääräistä vaikka alusta loppuun saakka. Kaupasta voisi ostaa melissapitsoja(mikroni on Melissa) ja pössyteltävää... Katsoessani hippikuvia googlesta huomaan etteivät he suojanneet päätään auringolta. Ehkä se selittää enemmän kuin huumeet.

Rauhaa ja rakkautta, hipit ja kesässä väreilevät entiteetit... tavataan puistossa ja ollaan postmodernin humaanisti ihmisiksi