Helatorstain kunniaksi otamme tänään kahdessa vuorossa aurinkoa. Ensimmäinen vuoro tehtiin aamukahvin yhteydessä kuistinpenkillä, alustelevaa käsittelyä saivat käsivarret ja sääret. Iltapäivän vuorossa kehtaa ehkä ja tarkenee paremmin jo olla sortseissa paidatonna ja syödä vaikka lounasta tuolla pihalla ylhäisessä yksinäisyydessä. En suinkaan ole epätietoinen siitä, että rusketus on halpasäätyistä - kirjoitin tällä otsikolla huutomerkillä maustettuna männävuosina kirjoituksen Uuden Suomen blogistoon, jossa se ei tainnut nauttia paljonkaan ymmärrystä tai kannatusta, jos kukaan nyt edes huomasi sen -  ja rusketuksen ihannoiminen alhaista, puhumattakaan ruskettavien voiteiden tai solariumin(hyh) käytöstä. Ajattelin tästä huolimatta hieman saada aurinkoa nyt, kun on kevät. Se tuntuu hyvältä. En suuremmin viitsi pelätä UV-säteilyä.

Auringonpilkkutilanne on muuten muuttumassa ja tästä johtuen tulee uusi jääkausi. Mikäs siinä.

Suurmiesnäytelmä oli suunniteilla mietteissäni: siinä olisi kaksi puhuvaa päätä, Koskenniemen paskainen pää ja Mannerheimin paskapää jotka rullaavat kaikkien kummastukseksi kammariin iloisesti katrillia rallatellen. Fredrika laittaisi Mannerheimin pään kattilaan, ja joku tiuskaisisi että aiotko keittää Mannerheimin pään? Ei tietenkään, sitä voi vaan kätevästi säilyttää siellä. Kattilasta alkaa kuitenkin kuulua slurps-gulp-slurp-nam-aah, ja samassa isäntä Runeberg muistaa, että hän oli siitä kattilasta aamusella höyryhengittänyt pontikkaa ja että sitä jäi vielä pohjalle. Lönnrot kummastelee, miten maksaton ja peräti tyystin ruoansulatukseton entiteetti voi nauttia viinasta, mutta suurmiehelle on kaikki mahdollista. Koskenniemi vaatii omaa kattilaa mutta hänelle saa kelvata läkkiämpäri. Sitten voisi olla jokin koronaviittaus. Ja semmoista.