HUMANISTIN ELÄMÄ! Eilen paistoin puoli kiloa markkinasilakoita ja söin muutamassa etapissa ja tänään syön joenrannassa lohikeittoa lounaaksi, mutta vyötä en markkinoilta osta enkä hanskoja, sillä henkselit jo tunnetusti ensi kertaa eläissäni ostin ja hansikkaat vaan hukkaisin Viper Armsin ja kumppaneiden keikalla myöhään illalla. Koska minua tituleerataan nykyään mm. ruotsinkielisen puolen toiminnanjohtajaksi(!!? silitetään myötäkarvaan uhrautuvaa työkokeilijaa), on tehtävä sen nimissä vähän käännöstyötä tässä päivällä, mutta ennen kaikkea jatkan kirjallista projektiani sosiaaliepiikan piirissä.

Maanantaina oli nimittäin kirjastolla tilaisuus J. Kulmalan, Li A:n ja wanhojen työväenjäärien vetämänä, jossa keskustelivat työväenkirjallisuuden tulevaisuudesta ja minulle valkeni, että kirjoittamani on kuin onkin sosiaaliproosaa ja sille on tilausta enemmän kuin ehkä millekään muulle tämän maan kirjallisella kentällä. Se kävi kuin vahingossa, mutta näinhän se tosiaan on. Ihmeellisesti kulkevat joskus nämä tämmöiset, intuitiot vai mitkä lie. Avauduin jälkeenpäin valaistumisestani JK:lle, kun kerran osuttiin jälkimainingeissa yhtä aikaa Kt:lle, kun etsin hirvennahkalompakkoani. Hän naurahti hermostuneesti, tokaisi jotain ja poistui. Hmm. Ei se mitään! Hyvä näin...

Minulla ei ole täällä enää säilyttämääni viinipulloa, vein sen kotiin turvaan. Pitää varmaan jokin piilopullo hankkia tilalle huumoriarvon ja tunnelman vuoksi. Aion kuin aionkin käydä tänään myös Kårenilla briljeeraamassa pitkästä aikaa, koska sinne avataan jokin uusi herkkusyöttölä, joten on mukavaa olla läsnä, kun tutuilla kulmilla tapahtuu. Alma mater! Facient collegium! Lauantaina tehdään läskisoppaa, sunnuntaina on islamilaisen filosofian iltama panimoravintolassa. Maanantaiksi onkin sitten jo palauduttava mm. alhaiselle muuttokeikalle, josta saatavan palkkion turvin voin maksaa sopivasti joululahjaksi eräälle kalaukolle velkani takaisin... täällä on aika hiljaista tänään, otanpa nurkasta tuon kitaran ja soittelen 17-vuotiaana opettelemani Auld lang synen yhdellä kielellä. Kas noin! Johan tuli hohtoa tähänkin humanistin aamupäivään.

Mitä onkaan elämä ja mitä onkaan ajatus ja ihminen ilman riittävää määrää vapautta ja mielen lentoa? Haahuiluksi, haaveiluksi, päämäärättömäksi koheltamiseksi sitä nimittävät tympeät mulliturvat ja sadanpäämiehet tuolla turhuuden markkinoilla. Miksi heidän ruma äänensä kuuluu niin vahvana nykypäivänä, kun moiselle olisi kaikkein vähiten tarvetta ja perusteluja? Eikä sinä vielä kaikki, vaan patologiset suorittajat eivät ole koskaan ehtineet huomata, mistä elämässä on kyse, eikä sitä noin vaan pysty selittämäänkään. He vievät itsensä ja meidät tuhoon, nuo rahaorjat, jotka niin tympeällä tavalla ovat oikeuttaneet olemassaolonsa. Skitstövel och stolt över det! Olkaamme rohkeita, olkaamme jopa röyhkeitä, sillä vain me olemme oikeassa, siskot ja veljet. Päätään on turha hakata seinään ja se on kovin lannistavaa, mutta löytäkäämme edes jokin väylä älkäämmekä suinkaan konsanaan hävetkö, sillä me olemme valioita, vaikka se vähän nolostuttaakin olla näin ylivertainen, mutta tällaiseksi ovat maailman tehneet.

Passe un bon week-end, tous les amies! Amusez-vous bien!