Rakkaat kulttuurin ystävät! Tämän viikon jokaisena päivänä Losrandiro di primavera-blog luo teille erilaista taidetta, jolla virkistää sielua ja ihastuttaa. Aloitamme pidemmittä puheitta kokoamalla yhteen vanhoja fragmentteja eheäksi kokonaisuudeksi.

 

Päivä 1: Tilkkutäkki

 

Hän astui huoneeseen kuin raikas tuulahdus vanhojen pierujen jälkeen.

Se oli periaatteessa leppoisaa.

Yllättyä iloisesti lähes joka ainoa kerta, siinä vasta elämän suola.

Olla muille, olla itselle, olla itsensä kautta muille.

Ei koskaan olla töissä eikä vapaalla ja hiljaa kuluvat voimat.

Niin. Kyllä siinä nesteessä voimaa on. Pääasiallisen osan siitä muodostaa saksalainen vankasti denaturoitu sprii, johon hyvän maun lisäämiseksi on sekoitettu vankka annos väkevöityä rikkihappoa, jonkun verran sievettä, pari puikkoa kalilipeää, hiukan raakaa paloöljyä ja bensiiniä ja möhkäle kuparisulfaattia. Tätä tarjoillaan joko paljaaltaan tai hiukan merivedellä miedonnettuna. Jälkimmäistä tapaa käytetään vain noin kahdessa tapauksessa sadasta.

Perinteikäs+mahtaileva on kolkkoa. Nykyaikainen+rento on hieman mitäänsanomatonta. Nykyaikainen+mahtaileva on karmaisevaa.

Sitä kohti ei ole pakko syöksyä, voi myös vaeltaa ympäri.

Illan päätteeksi Miekkonen kuoli ja haudattiin samantien paskakaivoon.