On Kynttilänpäivä lajeja syrjimättä. Steariinia, vahaa, mettä - kaikki käypi. Loimotusta pimeyteen, kunhan pimenee.

Olen tässä tutustunut Riikka Pulkkiseen. Hän puhuu jostain syystä vähän väliä tisseistä. Kaipa se on tyylikäs tehokeino. Tai pikemminkin tehokas tyylikeino. Oikeastaan tietysti tyylillinen tehokeino, iskuvoimainen.

Kotimaisen kalan etsinnät alkavat. Älkääkö nyt sanoko että painelet vaan sinne kalatiskille ja ostat, koska kai sitä nyt saa ensin vähän tutkia "apajia". Tarvitse heltta punasena koohottaa. Eikä kaikissa kaupoissa ole sitä kalatiskiä, toki keskustan kaupat ja/tai Cittari tulee jossain vaiheessa syynättyä mutta sitä ennen ehkä pari muuta paikkaa, ja rauhassa pitää uumoilla sitä mitä sitä mitä sitä nyt haluaisi. Yksi nieriäerä meni muuten ohi, harmi.

Rupean kirjoittamaan tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita muistiin tuollaiseen kovakantiseen kierrelehtiöön, joka kulkee kätevähkösti mukana. Siksi se onkin ajatuksen kotiuduttua oikeastaan parempi kuin se seinäkalenteri, jota ei tullut uusittua vuoden alussa ja joka poistuu näköjään sitten tänä vuonna henkilökohtaisesta käytöstäni.