Kaipaan aikaa, kun internet oli villi länsi eikä tuhansien portaalien bisnes-alusta ja sönkötyksen sekä kälätyksen tyyssija. Jos aikoo vain sönköttää ja kälättää, niin yhtä hyvinhän sen voi tehdä livenä. Okei, kaikki eivät pääse livenä sitä jatkuvasti tekemään, mutta nettikälättäminen on ongelmallinen juttu, kun ihmiset eivät kohtaa toisiaan eivätkä silti jaksa ilmaista itseään sen verran korkealla kirjallisella laadutasolla että sanoma menisi oikeasti perille eikä iskeytyisi väärällä tavalla vastaanottajan tajuntaan kuin petollisen salamurhaajan myrkytetty tikari otsalohkoon. Tosin jotkut keskustelevat vähän samaan tyyliin livenäkin, mikäs siinä. Näitä on kuitenkin helpompi välttää kuin joka paikasta tulvivaa informaatiota ja sekavaa itsensä ilmaisua. Tämä liittyy myös siihen, että meillä on nykyään liikaa, ja sitä kautta meillä on vähemmän. Meillä on liikaa paskaa. Meidät on kesytetty ja taannutettu turhalla paskalla, no kuka käskee syömään sitä paskaa? Voihan sitä tahdonvoimalla välttää, mutta kyllä siihen vaan helposti törmää tahtomattaan, ja siitä on myös tehty riippuvutta aiheuttavaa ja nopeita palkintoja tarjoavaa. Moni kokee velvollisuudekseen seurata somea, koska sitä kautta ihmiset kuitenkin viestivät toisilleen ihan olennaisissakin asioissa ja pitävät yhteyksiä yllä ja plääh, verkostoituvat. Salakavalasti mielenterveyttä huonontava huume, jonka nauttiminen on jonkinlainen kansalaisvelvollisuus. Orwell ei ollut oikeassa, Huxley oli oikeassa!

Voihan sitä säilyttää tasapainon ja käyttää hyväkseen teknologiaa mutta viettää suurimman osan vapaa-ajastaan tietyllä lailla tervehenkisempien harrastusten ja askareiden parissa. Joo, pienemmän määrän myrkkyä ihminen kestää, mutta kun se ilmiö itsessään on jo mätä. Miksi pitää olla niin? Koska kaikkea tätä pyöritetään rahan armoilla ja mikä on oikeasti yleisesti ihmisten hyväksi ja hyödyksi on vähintään toissijaista. Tämä blogi on poikkeus. Se on puhdashenkinen eikä petollinen. Silloin kun siellä esiintyy saastaa ja muuta ala-arvoista niin se tehdään avoimesti ja suorastaan kauniisti. Se toimii internetin kulta-ajan hengessä, kun ihmiset eivät vielä olleet muuttuneet henkiseltä olemukseltaan sellaisiksi elämän näennäisiksi suorittajiksi, kun mitä he nyt ovat, ymmärtämättä elämää. Sama pätee jopa Albrandiin. Television katsojat olivat henkiseltä olemukseltaan jo melkein vastaavia kuin nykyajan somettajat, varsinkin kun tosi-TV astui kuvioihin. He olivat esiaste. Toinen esiaste oli tabloid-julkaisujen ja roskalehtien ja iltapäiväviihteen henki.

Teki mieli vähän naputella. Ehkä tämä toimi ponnahduslautana sille että jaksan taas ryhtyä Hobohemian vääntämiseen. Kuten Waltari, joka sai jatkettua Ihmiskunnan vihollisia vasta sörkittyään ensin vaihteeksi nautinnollisesti Komisario Palmua. Se mies, joka ylipuhui Waltarin palmuilemiseen teki hänelle suuren palveluksen sitä tietämättään. Ihmismieli taitaa tarvita hieman kaunista turhuutta, joka on kuitenkin virikkeellistä eikä turruttavaa ja jossa on jokin oikein hyväkin elementti tai olennainen pohjavire.