En muista enää syksyä, jolloin ei olisi tullut intiaanikesä.

Kai tästä auringonpaisteesta pitää nauttia jotenkin...

Menenpä tästä ensinnäkin ulos!

Annetaan asioiden kehittyä rauhassa ja annetaan välillä töytäisy toivon mukaan oikeaan suuntaan.

Hobohemialla on pieniä kasvukipuja, mutta siihen pitää vaan saada pientä järjestelmällisyyttä ja suunnitelmaa. Ei sitovaa, ei rajoittavaa, mutta kuitenkin.

Vielä tänä vuonna viljelykset (siemeniä purkissa) epäonnistuivat mutta mustikkaa tulee metsään aina, niin kauan kuin Mielikki pieree.

Alan jo miettiä, millainen tämä vuosi on ollut. Ei kai siinä sen paskempaa!