Kunniapuheenjohtaja Naat II Jormas on palannut unkarinmatkaltaan nykyiseen päämaajaansa Warkaudessa. Viihtyyköhän komentokeskuksensa siellä kauankin, mikä jottei tietääkseni. Siellä pitäisi varmaan käydä taas joskus viettämässä taatusti raitista seurapiiri-jetset-elämää.

Jäsen Merle Murnauskis on rockannut jokavuotiset jurassic-festivaalinsa ja lojuu voipuneena maamme pääkaupungissa, johon hän on pystyttänyt nykyisen pesämajansa. Kauankohan hän siellä viihtyy, miksei pidempäänkin tietääkseni. Kunhan hän parantuu akuutista rahattomuudestaan tämän kuun loputtua vien hänet väkisin retuuttaen syömään. Joko nepalilaiselle tai jopa ruutipihville. Tiedä sitten pitäisikö tätä lykätä vielä lisää (eihän sitä ole vasta kuin pari kuukautta) kun 6.9. on seuraava tarkastuskäynti ja sen jälkeen voi olla yhä lisää vapauksia.

Turkuun minä kaipaan ja tahtoisin jo lokakuussa mutta sanovat että muutto on raju juttu etteikä siihen ehkä vielä kykene. Saa nähdä. Turussa ovat varpu pärähteleväinen joka kai siellä kodikkaassa kolossaan on aikansa ja oza lehmi härkämiespoika myös. kermu lienee Helsingissä, jokseenkin valmiina nepalilaisiinkin, nukkana tässä ympäristössä myös jos tuo lie valmis johonkin taikka ei taikka sitten hyvinkin, ja sinneköhän pääkaupungin tienoille toisinaan tuo kaasiz itsensä suuri rakastaja lehahtelisi vaikka en sitten pidemmälti tiedäkään ¤

Tuhat sanaa eivät ota syntyäkseen tänäänkään. Sitä varten tulisi olla hyvin kevyt aamurutiini alla, eikä että heti herättäessä joutuu heilumaan ja miettimään ja järjestelemään ja katsomaan että mitäs nyt. Valmisteluja vaatii siis flown saavuttaminen. Mutta valmistelut voi tehdä viikoiksi kerralleen, kunhan ei muuta tasapainoa sitten. Olosuhteet ja sairaus rajoittavat nyt. Pienet häiriötekijät saattavat vain piristää, mutta ei saa olla liian isoa tuo muu tekeminen heti aamusella. No, kunhan tästä.

Siksi kuitenkin lähestyn teitä vain haituvankevyesti lyyrisin siivin lennähtäen. Tässä sitten siivoilen vähän ympäristöä.

 

Lähelläni lepää kaukainen unelma:

monet näkymättömät liitospäät

aistin, ja tahtoisin solmia punoksen

niihin, vaan kun eivät maailmat kohtaa

vaikka aistin, oivallan ja tiedän

että jotain tuossa on

jotain, jonka ainutlaatuisesti ymmärrän

voisin koskettaa totuutta tahallani,

tarkoituksella sitä,

mitä muut voivat vain vahingossa hipaista

sattumalta,

jos silloinkaan, mikäli milloinkaan