Bob Marley - No woman no cry

Cornelis Vreeswjik- Somliga går med trasiga skor

Siitä aitoa tunnelmaa. Nousin myöhään. Ensi viikoksi on kaksikin juttua, eli alan selvästi aktivoitua - viime viikko meni lauantaihin asti neljän seinän sisällä.

Huomenna on juttu keskustassa, pitää vuokranantajilta pyytää leima KELAn paperiin että saan 2x kpl yleinen asumistukitujaus. Kunpa eiväti haluaisi tutkia äidin tuloja, joka olisi mielestäni kahjoa. Koetan myös etsiä K:nummen keskustan parhaan mystisen falafeloksen ja sitten vietän aikaa lapsuuteni hienossa kirjastossa.

Keskiviikkona pitää pääkaupungissa asti hyödyntää Syö Helsinki!-ravintolatarjousta. HIenohkoa ruokaa kympillä. Paikkakin taitaa olla jo valittu, ja seura myös. Hengailen naisten kanssa.

Sairaspäivärahaa sain jo. Lisäksi on pyydetty korvauksia VR:ltä, onhan se nyt vähän tuhmaa ajella hullun humalaisenkin jalkaterän ylitse kuitenkin. Kyllä nekin voitaisiin välttää, vaikka meno onkin kova. Lähtökäskyn voi jättää antamatta tai pysäyttää nopeammin. Ehkä minusta tulee ennakkotapaus! Parannan maailmaa. No helv, pitää se kokeilla painostuksenalaisena. Jos olisin tyhmyyttäni pudonnut jyrkänteeltä, en voisi pyytää korvauksia. Mutta nyt oli kuitenkin jotain muutakin tekijöitä, mitä suotta käpertyä häpeään... En thiiä. Melko samalla mentaliteetilla haen stipendiä suomruots Victoria-säätiöltä opintojen loppuun saattamiseksi. Sieltä voi netota tonnin, jos menisi läpi.

Gunnar Björling oli hieno mies. Asui 1900-luvun alkupuoliskolla Kaivopuistossa ja kirjoitti juttujaan. Ei paljon herunut tukea ja arvostusta. Lopuksi kirjoitti katkeran vittuilevan, vaiko mustan humoristisen, testamentin joka oli kerran esillä Humanistisella ja jonka luin. Sitten kuoli. Tekstit elävät.