On perjantai 13. joka on aina onnenpäiväni koska olen valoisa kerettiläinen pakana ja istun humanistilan kirjastossa, vieressä on ruokala joka tarjoaa kohta aikanaan lihafärssilasagnettea lounaaksi. Siellä on ystävällisesti hymyilevä nainen punaisine palmikkoineen, mutta onko hän aina ollut noin laiha? Hänen työkaverinaan on nykyään tuima ja tumma nainen, hän on kaunis ja verevä, muodokas... mutta etäisempi ja kylmempi... vaiko sittenkin tulinen? On tihkusateista ja harmaata...

Ratsastin tänne Oivalla. Tunsi se minut parin vuoden absenssin jälkeenkin. Ei vikuroi eikä arista. Sidoin sen kiinni pihalle, haen kotiin pilttuuseen joskus kun olen selvin päin... Oiva vikuroi jos sitä yrittää ohjata juovuksissa. Jaa että miten niin selvin päin? Miten niin juovuksissa? Tänä viikonloppuna on Åbo poesidagar. Iltapäivällä on avajaistilaisuus kaupunginkirjastossa, klo 19 taas Poetry Slam Ravintola Koulussa. Kirjallisuustieteen ainejärjestön klopit pistänevät parastaan. Sitä on seurattava. Aion myös ostaa pullon Pernodia, tai siis Albrand aikoo. Tämä on minun nischini.

Pitää kirjoittaa yksi juttu valmiiksi tänään. Sen enempiä velvollisuuksia ei ole. Minulla on kotosalla pari uutta mattoa ja kassillinen outoja elintarvikkeita ja nautintoaineita, esimerkiksi jotain eteläamerikkalaista kuumaan veteen liuotettavaa ainetta, siten syntyy jokin perinteinen juoma jonka nimeä en nyt saa mieleeni. Tulivat Oivan haltuunoton yhteydessä osakseni ne elintarvikkeet.

Eilen kun vein Oivan pilttuseen niin heti oli joku spiidipään oloinen jantteri pyytämässä fillaria lainaksi Siwassa käymiseen. Taisi poika haluta kaljaa sekiksiinsä. Räkä valui ja puhe oli outoa. En ensin saanut selvääkään, luulin että halusi minun vartioivan HÄNEN pyöräänsä hetkisen johon joku oli kuulemma työntänyt paskaa lukkoon, jaahas. Mutta ei, halusi MINUN pyörääni lainata tosta noin vaan tuntematon jätkä, ennen kuin itsekään pääsen koeajolle pitkän tauon jälkeen... ehkäpä ei, ehkäpä ei sittenkään kuitenkaan. Tuli siihen mölisemään kun kettinkiä ahkeroin kiinni, mutisin myötäileviä juttuja siinä samalla niin luuli kai jo että olen irrottamassa sitä kettinkiä vaikka juuri talutin ratsuni pilttuuseen. Ihme jäbä. Tyypillistä! Lupaavaa. Kuvaavaa! Sitten tuli joku vanha ukko sanomaan sille jotain morro moro moro moro ja ne häipyivät sieltä, minä livahdin niitä ennen ja jäin ulos tarkistamaan että nekin tulivat sieltä varastosta ulos eivätkä jääneet Oivaa rusikoimaan. (...) Pyöräily sujui hyvin, aloitan aktiivisen pyöräilyn ristiin rastiin lähiseutua.

Åbo poesidagar jatkuu vielä lauantainakin. Saa nähdä mihin kykenemme. Viiniä, runoutta ja hyvettä. Vai vievätkö viini, laulu ja naiset voiton? Koetan kunnostautua kaikilla sektoreilla. Mutta ei saa liikaa innostua, tai menettääkin kaiken. Katsotaan rauhassa tilanteesta toiseen... nyt vartoilen tilanteen kehittymistä. Loistavaa! Paljon edessä!