Tulin juuri Paraisista hallituksen kokouksesta. Nykyään teen arkkivaarin hommia kirjallisuusyhdistyksessämme. Hoidan arkistoa. Saan sinne avaimet ja kasan kaikkea paskaa. Kokoelmaa pitänee myös karsia. Tuleehan ihmisellä olla harrastuksia.

Kohtasin naisen joka oli isäni ja setäni nuoruudentuttu. Sitten tuolla lähistöllä oli katukivessä Ukrainan lippu väritettynä, tervehdin juhlallisesti ehkä. Tajusin myös, että olin henkilöauton kyydissä kai ekaa kertaa tänä vuonna luultavasti. On minulla sentään parempi kasvomuisti kun nimimuisti ainakin joissain tapauksissa, tunnistin ja uskalsin jututtaa sen yhden sieltä. Nyt muistan kyllä nimenkin.

Minua julkaistaan kai 4. kerran peräkkäin Presens-aikakauslehdessä, tällä kertaa esseemuodossa. Voittoputken päätä ei näy. Ei tosin taida paljon kilpailua olla, ja ehkä ne vaan julkaisee automaattisesti kaikkia jotka on FSL:n kirjallisuusyhdistyksissä. Mutta minua julkaistaan, minua on julkaistu! Tavallaan...

Huomenna käyn lankoni siskon näyttelyn katsomassa ja ehkäpä vähän politikoimassakin. Pitää myös sähköpostitella ja soitella.

Perjantaina vien Oiva-biken vihdoin korjattavaksi. Se on jonottanut sinne tovin tässä.

Ja semmosta! Ehkä myös löydän oikeita töitä? En tiedä mitä työvoimatoimisto muuten seuraavaksi sanoo. Pistävät koulutukseen tai muihin hömppähommiin?

Tässä jutussa oli varmaan 15 kertaa sanaa "Pitää" ennen kuin edes joten kuten vähensin sen käyttöä.