Sitä tuli aikoinaan omistettua(Meiän perhe) AATK 1-200 ja kai joitain kymmeniä siitä ylikin. Jotkut vähän kuluneita ja jopa paikattuja mutta suurin osa ihan hyvä kunnossa. 5-10 v. sitten tuli sellainen muutto, jossa oli kiire ja keräsin paineita. Niinpä sitten kävi, että taskarit uhrattiin vaikka miksei niitä olisi voinut sulloa mukaan johonkin lootaan. Jos olisi edes kunnon lootia ollut tarpeeksi niin. En minä missään tapauksessa olisi niitä enää halunnut mutta oisi voinut myydä jossain tori.fi tai huutokauppa.com tai mitä noita nyt lieneekään. Taikka jotain divaria/antikvaa ihan kokeilla ja nöyristyä kun pitäjäkauppias röhöpieraisee.

Jos laskeskelee kappalehintoja yms. niin olisihan noista ennemmin tai myöhemmin voinut vaikka esim. 500-1000€ yhteensä saada jos joku olisi ottanut asiakseen. Kukaan ei ottanut. Miksi sitä meillä on niin vaikeata saada tämmöistä aikaiseksi? Pois, pois joutuivat, piti vaan päästä eroon. Muutto suoritettua niissä muutamassa päivässä, purkaa hyllyt paloiksi ja saada kuorma liikkeelle. Tuntui siltä, että pakko jotain tehdä, eihän tästä nyt tule mitään... näille on niin vaikeata ehdottaa ja organisoida ja toteuttaa mitään, että jokin myös toteutuisi eikä jäätäisi ihmettelemään. Pläjäyttää että "nyt tarvitaan lootia näille" ja hakea ne ja pakata sulloa muuttovaunuun. Miksen vaan hae itse jostain? No kun ei ole sitä ajokorttia, siihenkin kaikki usein kaatuu. Ei silloin kehtaa kinuta. Ei AATK tuntunut silloin tärkeysjärjestyksellä miltään mutta olisi ne vaan kannattanut sulloa mukaan jos olisi jaksanut ja kerinnyt ja tullut oltua sähäkästi järkevä.

Ei tähän oikein mitään hyvää syytä taas ole, miksi kävi näin. Miksi ei toimittu ajoissa? Koska kukaan ei pakottanut eikä kukaan toiminut eikä motivaatiota syntynyt tai ties mitä en tiiä. Olkoon tämä opetus vastaisuutta varten! Kannattaa olla aktiivinen ja hereillä ja elossa ja valpas ja vilkas! Hommat kannattaa hoidella! Muuten ne kusee! Ehkä rupeamme pystymään sellaiseen eheytyneemmässä ja terveemmässä Kokonaisuudessa.