Nousin ylös, puin ja katsoin eilisen harmauden lähtömuistoksi Youtubesta Blade Runnerin Tears in rain-kohdan. Sitten siirryin Basil Poledouriksen musiikkiin "teologiasta" ja "sivilisaatiosta", sen jälkeen astelinkin ulos aurinkoon. Päätin siinä paikassa, että tästä kuukaudesta tulee syvä ja vahva.

Asioita tulee tapahtumaan, ja paikkoja sekä ilmiöitä tulee nähdyksi. Edistystä saavutetaan ja kaikki kasvaa tukevammaksi kokonaisuudeksi. En edes tiedä vielä kaikkia mahdollisuuksia. Saavutetaan ja saadaan aikaan, mutta ei silti suin surminkaan suoriteta. Katsoin voimakkaana lähitulevaan, kaukaisuus siintää epäselvänä muttei lannistavana.

Minä ja kaltaiseni tulevat pärjäämään aina, koska ovat selviytyjiä. Olemme riippumattomia keinotekoisista normeista ja standardeista. Kykenemme keplottelemaan monenkinlaisella elintasolla ja erilaisissa elämänpiireissä. Katastrofia huutavat heti ne, joilla on näkemys rajoittunut ja katsanto tosiasiassa ankea... kenties joka päivä he pyristelevät, peittelevät, pakottavat hymynirveen naamalleen. Toisilla taas on varaa luonnollisempaan olotilaan. Tulkoon, mitä on tullakseen. Tehdään tilanteen mukaan, valmistautuminenkin toki on hyvä.

Puhukoot teot puolestani! Aamupuuron valmistukseen...