Täällä taitaa olla vielä tyynempää. Tulin vähän aikaa sitten taksilla kämpälle.

Keskiviikkona laskeskelin isäni arkun alas haudan pohjalle. Suoraan ylenevässä polvessa jäljellä vielä äiti ja äidin äiti, muut poissa pelistä. Rukouksia en kirkossa lukenut vaikka olisin osannut ulkoa, koska en enää ole kristitty. Virsiä koitin tavan vuoksi ynistä parhaani mukaan, mikä ettei. Sen seremonian päälle oli vielä vapaahenkinen muistotilaisuus, kaikki onnistui hyvin. Sekalaisia sukulaisia paikalla. Alkuperäisen kabinetin olivat Perussuomalaiset(!) varastaneet, mutta vaihtoehtoinen ratkaisukin toimi hyvin, joten tykkäämme kaikki Persuista yhtä paljon kuin tykkäsimme ennenkin. Ajettiin siinä sen jälkeen automobiililla nykyiseen kotopuoleen ja tapasin kummipoikaa, täyttää kolme heinäkuussa. Käytiin sitten asianmukaisella gravöl-kapakkakierroksella lankomiehen kanssa siinä.

Ei mennyt överiksi, muisteltiin ja kumottiin tuoppeja ja aika syvällisiäkin puhuttiin. Ekassa paikassa nähtiin eräs kirjailija, jota ollaan nähty 10-15 vuotta samassa paikassa ja josta taidettiin vitsailla jo etukäteen, että onkohan se taas siellä yhtä aikaa kun me. Totta kai oli, happy hour ja kaikki... Panimoravintolassa taas sattui olemaan eräs Hempukka tyttöporukassa, tullut jo tänne Uudeltamaalta kuten minäkin. Tervehdimme... Kiva että sentään tietää ihmisiä ja ne tietävät minut. Ja sellaisiin törmää tuosta noin vaan. Sellainen täyttää mahdollista tyhjyyttä kummasti. Vähän jo hassua tuo toinen sattumus, että... hmm hmm. Kaikenmoista sitä sattumoituukin.

Ei nukuta vielä, mutta etiäpäin.

Torstai update: Ei krapulaa!