Loikkasin Naantalin suoraan linjaan tietämättömänä maailman petollisuudesta. Kesken matkan seuralaiseni kaapattiin vyöyheterapeuttien toimesta! Minun oli jatkettava jaloa pyhiinvaellusta silaikaa kun hänen korviaan pideltiin pahoin... mutta siitä kaikesta sain kuulla vasta myöhemmin. Pian olin jo Naantalissa, ja minun oli soluttauduttava jukuripäisten alkeisasukkaiden joukkoon. Tein sen ottamalla kasvoilleni pölhö-Joosepin ilmeen ja ostamalla paikalliselta lähetyskirpparilta kesähatun hintaan 1€. Sitten vain kiertelin katuja, katselin taloja, istuin puistoissa, kohtasin saksofonistin, söin aurajuustoburgerin, kiipesin rantakalliolle ja ulvoin kuin Tarzanin poika... kaikenlaista tein ja kastelin päähineeni kylmällä vedellä kestääkseni. Sitten kumppani oli karistanut vyöhykekiduttajat kannoiltaan ja saapui luokseni.

Mutta mitä ihmettä! Vastassa tuhatpäinen, vastenmielinen väkijoukko! Oliko toimistamme saatu vihiä? Ei, vaan presidenttipari se saapui torpedoimaan toimemme! Tätä se ulkoministeriössä vietetty aika saa aikaan. Ryntäsimme kuitenkin urheasti riisipiirakat keikkuen salarannalle, jonka lähistöllä teinit grillasivat ja Muumi-Kärmes uiskenteli. Loikkasimme sinilevään - kaikki tai kuolema!

Läpäisimme hyisen tulikokeen, söimme Oskarin pizzan ja löysimme nerokkaan reitin Liedon linjan avulla takaisin puutaloon... loput jääköön mystiikan verhoihin... sanokaamme vain että tietyt tahot eivät näe ensi joulua. Sellainen on sinilevän mahti, ikuisesti kirottu ja vihattu rantojemme raunioittaja se ompi, ja tulee sellainen olemaan, kunnes rehevöittäminen pysäytetään ja norpat skoolaavat Poseidonin kuohuviinillä ja maailma on puhdistunut paratiisiaikaan. Loput joudutte ottamaan itse selville tai intuitiivisesti hoksaamaan.