Otsikossa ei mitenkään viitata Väyrysen museoimiseen. Ei ole myöskään hyvän tavan mukaista heti alkaa vastata otsikkoonsa, mutta tämä blogi on tavaton, ei siis suinkaan tavallinen, vaikkakin maukas, ei siis suinkaan mauton.

Lapsuudessani oltiin niin valveutuneita, että jo ala-asteen jossain luokkalehdessä tai koululehdykässä oli haastattelu, jossa kysyttiin oppilailta mitä tekisit, jos Paavo Väyrynen valittaisiin Suomen presidentiksi. Kukaan ei tainnut vastata "HÄH?" Yleisin vastaus oli "muuttaisin Ruotsiin", mutta olipa myös vastattu "Sanoisin kakka, kakka, kakka ja muuttaisin Islantiin" ja hienosti "Laittaisin arsenikkia hänen teekuppiinsa."

Silloin taisi kyllä myös juuri olla Elisabeth Rehn kovassa nosteessa sielläpäin. Kaikki suomenruotsalaiset äänestivät Lillania. Lapset olivat kuunnelleet tarkasti vanhempiaan... mutta Ahtisaari oli nujertamaton.

Uusi museoituminen on tosiasia: eilen kävin Sibeliusmuseossa ja tänään käyn Turun taidemuseossa. Se on kuulkaas kätevä se tuollainen Museokortti, sillä vaan maksaa kaiken maksamatta mitään.