Se on hyvä.
]]>Hyönteiset tuhoavat meidät kaikki. Heinäsirkkalaumat... valtaviksi kehittyneet muurahaiset... lihaa syövät ampiaiset. Luteet imevät vertamme. Sääsket parveilevat, niistä tulee moskiittoja. Perhosistakin tulee pahoja.
Hyönteiset perivät tämän maapallon. Ihminen väistyy. Lopulta on vain torakoita.
]]>Sitten voin kyllä sanoa, että: nonnih! Olen minä melkoisen paskapellon kyntäjä!
]]>Voi, pojat! Osattiin sitä sekoilla jo 30-luvulla! Hurlumhei, rillumarei!
Lähinnä satunnaisia huomioita: taisin olla ainoa salissa joka hörähti, kun tuli repliikki siitä miten empatia ei kuulu siihen ja siihen. Ei sentään sanonut suoraan että politiikkaan. Taisi silti olla piikki eräälle valtiovarainministerille. Suorastaan elegantti floretinpisto keskellä paukkufarssia, subtiili nyanssi. Muut yleisössä hörähtelivät silloin kun lyötiin kusipullolla päähän tai muuta vastaavaa. Mutta minä en olekaan mikään intellektuelli, en osaa nauraa oikeissa kohdissa. Kulttuuri on luksustuote! Ihan hauska pikku irvailu tämä oli, hyvä ettei venytetty puolitoistatuntista pidemmäksi. Ei sitä oikein olisi voinut tehdäkään noilla aineksilla, tai kaikki on mahdollista jos oikein jatketaan paskaa kusella. Mutta ei tämä mitään silkkaa paskaa siis ollut, ajoi asiansa ja sangen hyvin suoritettiin. Taidettiin siellä muuten puvustuksen ja lavastuksen suhteen olla sentään aika hyvin jäljillä löytää vuosi 1931, mitä minä nyt etnologina ymmärrän.
Voi, pojat! Osattiin sitä sekoilla jo antiikin aikaan! Hollywood, dude, man, blockbuster, awesome!
Lähinnä satunnaisia huomioita: kuten puoli maailmaa jo on kauhistellut tämän kesäspektaakkelin suhteen, kyllä, kaunis Helena oli pikimusta negressi päiväntasaajan viidakosta. Enemmän häiritsi kuitenkin roolituksessa esim. se, että Kalypson ja Pallas Athenen roolitus olisi ehdottomasti pitänyt olla ihan toisin päin, se olisi jo pelastanut paljon. Kirkekin oli ihan ok versiointi. Mutta pitääkö nyt joka kerta sanoa "dad" eikä kertaakaan "father"? Toistui ja toistui. Muutenkin moni repliikki oli jo niin nykyaikainen ja nykyaikaisesti lausuttu että se rikkoi immersion. Vaikka kuinka hyväksyisi amerikkalaistamisen tiettyyn pisteeseen, niin jonkinlaiseen neutraaliuteen pitäisi siltikin pyrkiä, ellei sitten tarkoituksella lyödä ihan kokonaan yli, mitä ei mielestäni kuitenkaan haluttu tehdä: esim. Troija olisi joku Pentagon, trireemit olisivat vesiskoottereita, seireenit laulaisivat Taylor Swiftiä, Polyfemos olisi Donald Trump jolle isketään palava paalu perseeseen poikittain, jumalat olisivat influensseri-ilmiöitä ja some-hahmoja ja Odysseus tilaisi miehistölleen pizzoja Woltista ja sen puuhevosen Temusta, by tapping on his cell phone. Siinä vaiheessa voikin jo heitellä niitä afro-amerikkalaisia quippeja sekaan, mutta sekasotku on tökerö ratkaisu. Tarinaan oli lisätty joitain sellaisia nykyaikaisia sävyjä kuten opettavaisia sanomia varsinkin loppua kohti, sen voin sallia - jonkinlaista kunnianhimoa se lähinnä osoitti.
Oli niissä hyvääkin eikä ees vituttanut! Jee
]]>
Se on hyvä.
]]>ODYSSEIA! ja susiruma, yönmusta neekeri-Helena! Hampurilainen tikkuperunoilla ja makeutusainelitkua!
Meillä on vielä luonto, mutta kuinka kauan? Tuhoamme itse itsemme, jokaisella rintamalla.
Saattaa kuulostaa lohduttomalta porulta...
Mutta kaiken tämän keskellä ja kaiken tämän hyljäten ja kaiken tämän alla - veitikka virnuilee vielä...
Viimeiset pidot. Syökää, juokaa, tanssikaa raunioissa maailmanlopun...!
]]>Dimitri, Mitja.(no...)
Ivan, Vanja. (varsinkin?)
Alexei, Aljosha. (kunpa)
Ja heidän kauhea isänsä.
Vasta nyt minä oivallan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se olin vain minä itse. Nuo kolme. Kuin Kuningas Learin tyttäret, kuin mitä tahansa. Ihmisessä on monta puolta. Ei loputtomiin, toivon mukaan, mutta kehittyneessä ihmisessä on väistämättä monia puolia. Niin yksinkertaista ja monimutkaista se on. Tämänkin ymmärsin vasta vodkan avulla. Pitäisi se vähemmästäkin. Mutta jonkun tarvitsee naksahtaa. Ja me raskaiden värkkien miehet olemme hitaita naksahtamaan. Snaijaatsä?
Ja kaikilla meistä on äiti ja tätejä, kenties serkkuja ja ties mitä muoreja. Sitten se vasta meneekin äiteläksi tai ainakin vaikeaksi - tällaiselle tosimiehelle.
]]>Olen poiminut kantarelleja ja mustikoita, käynyt uimasilla, pystyttänyt päivänvarjon takapihalle, käsitellyt perintökirstun vernissalla, luovuttanut verta ja askaroinut kaikenlaista. Kesken on englanninkielinen kaksiosainen veijaritarina, joka kertoo Far Arden -yhtyeen ja keikkapaikkakapakan perustamisesta ainakin toistaiseksi nimettömän kaupungin downtownissa. Fokalisoijana on pienen elämänsä seikkailija Eliot Harding ja kaupunkiin saapuvat laulajattaret ovat Vonda Lithe ja Cosheeza Fox... kieroutunut organisoija on polakki Tomek Marcowicz alias skotti Thomas MacRavish/McTavish... syntinen satama josta pumpata inspiraatiota ja desperaatiota ja desilluusiota on Mustard Bay Harbour. Vänkyrä Ukko kulki tänään taloni ohi - sitä ei yleensä tapahdu koskaan. Aina kun hänet näkee, se merkitsee jotain. Ehkä jotain käännettä. Aika elää, aika tehdä, aika kohdata maailma, aika etsiä, aika löytää, aika antaa asioiden tapahtua, aika laittaa asioita tapahtumaan!
Kaadu, Hallitus, kaadu!
]]>Kunpa punaiset olisivat voittaneet kansalaissodan! Kunpa Espanjaan ei olisi tullut Francoa!
Ehkä meidän ei olisi pitänyt "mennä avaruuteen".
Paljon olisi saanut jäädä tekemättä!
Katsokaa orangutangia, oranki on viisas.
Toritapahtumat eivät oikein kiinnosta tätä nykyä mutta kävinhän sentään spontaanisti Aura Perkissä tänään. Se oli uusi elämys se.
PS. EÄÄÄH! PLÄÄH! Räh räh! Käykin halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin tori.fi ihan vaan tilata tuollainen ihan sievä varjo Biltemasta! Samalla vielä kätevästi pullo vernissaa eli pellavaöljyä, niin voin sivellä tuon ainoan(vai onko näin...) aarteeni, perintökirstun... se on aarrearkku, se! Kun sain sen vuonna 2015, niin setäni antoi öljykäsittelyn, eiköhän nyt ole aika taas. Siinä on vuosiluku 1806. Kas, siitäpä muuten onkin 220 vuotta. Se kirstu on nähnyt ja kokenutkin paljon.
]]>