Ah! Olen täynnä elämänhimoa! Kevät on tullut... maanantai ja tiistai ovat vielä kotitalouden ja ekonomian hoitamispäiviä - kävin jo pankissa juomassa kahvia, ja sitten poltin sen edustalla sikaaria, toria auvoisana tutkaillen. Ah! Ihmisyys, vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus! Keskiviikkona järjestöasiat ja yhdistysvelvollisuudet kutsuvat minut pitkästä aikaa Helsinkiin edustamaan, ja sen päälle on vielä pj-kokous. Ne minua vielä hivenen hillitsevät. Mutta sitten!

ÅBO POESIDAGAR

En ymmärrä enää ihmisiä. Olenko koskaan ymmärtänyt ihmisiä? Ei heitä ennen tarvinnutkaan ymmärtää, mutta nyt he ovat häiriöksi mielenrauhalleni. Ehkä minua ei ennen niin häirinnyt mielenrauhani järkkyminen, kestin sen. Huuhaa! Hopoti! Klopstock. Vetäydyn luolaani suurimmaksi osaksi. Toisinaan riehaannun ja astun ulkomaailmaan.

Ystäväni on kotihiiri. Se ei ole kummoinen ystävä, mutta parempi kuin aktiivisesti ääntelevät ja jonkinlaista hyvin epämääräistä kanssakäymistä ja kohtaamista ilmeisesti hakevat koirat ja lapset. Häiriöksi ne olisivat ja ovat vaikkeivat minuun huomiotaan kohdistaisikaan. Kuten myös autot, kaikki ajoneuvot, työkoneet. On liiaksi paljon suuria teitä ja liian vähän pieniä polkuja. Hihuu! Popoti! Swedenborg. Kyllä minä vielä toistaiseksi leivässä pysyn. Ja kenties järjissäni.

Koetan kasvattaa paprikoita ja sitruunoita taimimultaan munakennoon. Hedelmät ovat jokseenkin samantekeviä, en minä niin tiukilla* ole ja rimani on alhaalla tässäkin projektissa, eli näin ollen jo versot ja taimet olisivat mukavia. Höhöö! Sopuli! Diogenes. Sanoudun irti vanhasta minkä voin, aloitan puhtaalta pöydältä minkä kykenen, mutta ehkä tällä kertaa en polta kaikkia siltoja takanani kuten ennen oli tapana. Loppuvat ne sillat vielä kesken ja uusia on raskas rakentaa...

-Eremiitti, parasiitti!

-Eremiitti, sodomiitti!

Rahvas ja ylimystö minua kukin tahollaan soimaavat, enkä saata vastinetta antaa moiselle. Impivaara kutsuu...

*kts. ahtaalla

Sellaista sattuu. Melko harvassa meillä sentään on ampuma-asetragediat, varsinkin lasten parissa - toistaiseksi. Hyvä olisi asiat saada muulla lailla selvitetyiksi, tämmöisellä menettelytavalla ovat tulokset tuskin toivottuja. Ennaltaehkäisevää toimintaa, toisin sanoen oltaisiin ihmisiksi kaikin puolin jo alun perin. Mielenterveyden järkkymisiä voi siitä huolimatta tulla, ja tämmöiset tulisi parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa eikä ohjata ihmiskunnan ja yhteiskunnan resursseja toisarvoisiin asioihin. Niin se käy.

Tietysti koko tapamme elää ja olla tulisi kyseenalaistaa ja tehdä humanistinen vallankumous. Mutta sen joutuu ikävä kyllä jokainen toisinajattelija tekemään itsensä sisällä individualisesti, vaikkakin muita samantapaisesti aprikoivia voi ja kannattaa koettaa etsiä.

Verta lähti kyllä tulemaan, mutta sitten ei enää tullutkaan.

Vereni ei suostu virtaamaan!

Pitäisikö jo lannistua?