Losrandiro di primavera

Pistänpä nämä kuvat vaikka tänne.

Olen paikallistanut alkuhärkiä.

Joenrantaapas.

Jossain vaiheessa, vaikka olin vannoutuneen varma ettei sellaista enää tapahtuisi, tulin holtittomaan hutikkaan ja VARASTIN JUNAN! Ajoin sen pois kiskoilta, hoilasin vanhaa junalaulua ja ohjasin veturin joenvarteen. Tuohon minä sen sitten parkkeerasin ja pakenin paikalta santarmien turhaan ammuskellessa perääni kuularuiskuillaan. Puhkaisivat sentään takinliepeeni, ne penteleet. Tai no Albrand tuon kaiken teki.

Tällainen rommisatsi käynnisti Albrandin tällä kertaa.

Kirjoittamiseni kaksi pääasiallista muotoa tulevat olosuhteiden pakosta olemaan:

1) X

Minun pitää kaivaa muistitikulta tämän nimi koska söin juuri tuhdin lounaan, jonka aikana pääsin taas tervehtimään herttaista serkkutyttöäni... kyse on kuitenkin mietteistä ja ajatuksista jotka omaksuvat ainakin osittain runollista muotoa sana-asetteluissaan, tehokeinoissaan ja ilmaisutavoissaan.

2) Lyyrinen essee

Varsinaiseen selkeään esseeseen minulle ei riitä taito eikä kärsivällisyys, joten minun täytyy pukea se osittain käsittämättömäksi... no ehkei sentään, mutta tahdon muotoilla sen omalla tavalla omaperäisesti jotta tuntisin, että se mitä haluan sanoa tulee oikealla tavalla julki. Vapaata pohdiskelua, jotta voisin osua naulan kantaan.

Huomaan, että nämä ovatkin sukua toisilleen. Molempiin voi vaikka upottaa aforismintapaisia sekaan. 1 on paljon lyhyempi muoto, 2 kuitenkin kulkee kieliopin mukaan lauserakenneilla ja loogisesti.

Olen myös pohdiskellut, josko pitäisi luoda katse taakse nykyisyyteen. Saataisiin etäisyydellä perspektiiviä nykyaikaan, ilman aikakonetta mutta sen sijaan vain irtautumalla tarpeeksi. Katse menneestä nykyisyyteen samalla tavalla olisi ehkä ensi perstuntumalta helpompi, mutta vaikuttaa vielä turhemmalta projektilta. Tavoite on kuitenkin nykyisyyden tavoittaminen. Emme me kaikki hajanaiset äänet todella näe nykyaikaa. On saatava samanlainen selkeä näköala kuin johonkin historian vaiheeseen... eih, en minä sitä tarkoita, niistäkin on vain tulkintoja ja eri versioita ja voittajan totuus ja kulttuurisidonnaisia näkemyksiä ja mitä vielä. Joka tapauksessa tahdon etäisyyslinssin, mahdollisimman objektiivisen sellaisen mutta jaa, toisaalta pitää kuitenkin olla tilaa omalle näkemykselle. Tavoittelen siis mahdotonta, kuten kaikki tosimiehet. To dream the impossible dream... the world will be better for this!

Mitäs minun vielä piti kertoa? Tänään on aivan erilainen päivä kuin eilinen aurinkoinen paradisio, on sadetta enteilevää ja harmajaa. Silti tai ehkä juuri siksi minua kutsuu ponnekkaasti Papa Joe...

Jotain minä tässä hässelissä varmasti unohdin.

A day in the life a day in the life again näin sitä käy kun katsoo Lovejoy-jakson jo ennen lounasta

Kengännauhani kietoutui polkimen ympärille mutta sain pillastuneen ratsuni hallittua kuin ihmeen kaupalla käyttäen penkkiä apuna!

Seilasin yli tuoreen asfaltin!

Kohtasin serkkuni matkalla puistikkoon!

Greenpeace-veijari joka näytti intialaiselta, tietyntyyppiset etnisyydet näyttävät kai minusta kaikki intialaisilta, yritti feissata minut istualtani!

Näin lounasravintolassa ihmisen jonka kanssa en tahtonut puhua koska tahdoin istua rauhassa, ja pakenin ulkoterassille!

Tämäkin paikka tulvii kaunottaria! Uusi valokuvanäyttely! Ulkona on kesä ja minulla on auringonpistos!

Mitä tapahtuukaan seuraavaksi? Sattuuko selkkaus? Alkaako vallankumous?

Villit pirut vallitsevat parhaillaan!

Taaspa kerran kymmeniä eri unia katkottaisessa nukkumisessa johtuen aikaisemmasta juomisesta. Välissä heräsin niin pitkäksi että luin Londonit loppuun. Jossain oli kämppäni ovi rikki ja juopot sekä myös isäni avuliaina auttamassa. Joku venkula oli irronnut. Jossain esiintyi David Hasselhoff, mitä nyt sitten hommasikaan. Keskivaiheilla oli seksiosuus, joista yksi uni aikamoinen puskaraiskausfantasia, huh. Olen kyllä varmasti päihittänyt twiggyn öisen Arhinmäki-session. Tissejä joka paikassa vaan summonoin esiin. Osa unista oli täysin todentuntuisia ja oli kuin olisin vaan herännyt normaalisti, osasta tiesi heti että ovat unia ja niitä pystyi kontrolloimaan. Välillä oli vähän molempia.

Sain kuitenkin jonkin verran uutta latausta tästä levosta. Kohta soitan Lapinjärvelle, jos senkin asian saisi joskus aloitettua.

Edit: Nyt minusta ollaan tekemässä kitaramuseon väliaikainen intendentti! Tämän kunniaksi voisi mennä FC Kebabille.